vanha vastaan nuori

Lueskelin Johannan blogia ja hänen "uusista" hiuksista Hehkuvainen kommentoi, että moni katsoo hiuksista ihmisen iän. Eli jos on harmaata tai muuten apeat hiukset, niin tokihan se vanhettaa. Ja jos leikkaus on joku miekka ja kirves -aikaakaudelta. Niin että kun minähän pyrin pitämään edes hiukseni kunnossa, ja jopa joskus niitä yritän laittaa jotenkin kivasti. Kävi sitten niin, että työni puolesta olin taas peliä seuraamassa ja koska mulla ei siellä ole varsinaista tekemistä (kuskailen vaan niitä rahoja ja papereita eestaas), niin mähän istun katsomossa sitten peliä seuraamassa. No siinä sitten kaverini kanssa istuskeltiin ja höpistiin ja kommentoitiin välillä (jopa) peliäkin. Meidän edessä istui 4 jäbää, jotka olivat iältään ehkä n. 20-25 -vuotiaita. Yksihän niistä vallan innostui mulle juttelemaan ja alkoi jo ehdotella treffejäkin! Enhän mä siinä tilanteessa kehdannut vielä nauraa ääneen, pyörittelin vain silmiäni kaverilleni. Ensin tokaisin etten juo kahvia (kun kaffelle olis kuulemma pitänyt lähteä tämän märkäkorvan kanssa), ajattelin tuon jäbän siitä tajuavan, että joo ei kiitos. Mutta ei kun nuoriherra jatkaa vaan ja minnelie leffaankin olisi pitänyt lähteä. Siinä vaiheessa kaverini jo nauroi, joten pakko oli sanoa, että kuules kun mulla toi mies ja lapset oottelee kotona, niin en vallan kehtaa treffeille lähteä. Siitä se jäbä otti ja hiljeni, ja onneksi erätauko alkoi. Naurettiin kippurassa mun kaverin kanssa, sillä enhän mä vanha akka edes tiedä kaikkia niitä sanoja mitä kaverit siinä keskenään käyttivät kun keskustelivat pelistä.

Tokihan nuoret herrat tulivat takaisin omille paikoilleen ja raukkaparka vielä varmisti, että onko mulla tosiaan jo (!!!) lapsia. Joo-o. Onhan niitä, nuorempikin 11 -vuotias. Ei sitten enää ehdotellut treffejä, mistä lie johtui :D Varmaan ynnäsi, että mä olen jo niin vanha! Heh, jos ei vuoden nauruja, niin ainakin kuukauden naurut saatiin tuosta kaverin kanssa. Märkäkorva siinä vielä vilkuili silloin tällöin ja pelin loputtua sanoi, että oli mukava jutella ja jotain muuta vielä, mitä en kehtaa edes toistaa :D  Ja tuli todistettua, että minäkin näköjään punastun, kun jotain kivaa joku joskus sanoo :)

Olihan tuo. Huh. Ja siis uskoisin, että pojat oli lähempänä sitä kahtakymmentä ikävuotta kuin kahtaviittä.

Ja vielä. Noiden nykyajan nuoret miesten pukeutumistyylikin on jotain käsittämätöntä. Huh. Ja siis kai nää junnut oli ihan ok-näköisiä (?!?), mutta kun tunnen itseni niin vanhaksi, että ei voi tuon ikäisiä enää katsoa "sillä silmällä".

Jaa että tälläinen ihan höpötys-juttu tällä kertaa. Kun tää elämä on yhtä tasaista arkea vaan, niin mitäs sitä samoja asioita yhtenään toistaa :)

Mukavaa joulun odotusta kaikille! Yritän postailla seuraavan kerran hiukkasen nopeemmin :)

Joulukuun 1. päivä

Oih, kohta on joulu! Kylläpä on syksy mennyt nopeasti ja viime vuonna päättämäni taktiikka ostella joululahjoja valmiiksi pitkin syksyä ei sitten toteutunutkaan. Joten mennään taas äärimmäisessä paniikissa ja mietitään kuumeisesti mitä kenellekin lahjaksi.

Sitä välillä mietin, että miksi aikuisille pitää niitä lahjoja ostaa?!? Toki onhan niitä kiva saada, mutta toisaalta... Pitäisi ostaa jotain "järkevää" ja käyttökelpoista. Tämmöiset lahjat on useasti aika kalliitakin.

Lähetin pikkujoululahjat parille kaverille, toivottavasti ovat menneet perille. Postin kulku on tökkinyt välillä aikaste pahasti. Noh, eilen ne piti olla perillä, mutta eipä ole kuullut vielä mitään... Ehkä ne tänään löytävät tiensä perille :)) (Ja siis tiedän, että molemmat vastaanottajat kyllä sitten kertovat ja kiittävät, ovat niin ihania ihmisiä <3 )

 

 

 

Tässä lopuksi netistä bongattu jouluruno:

Kohta loppuu kiire, lento
- alkaa Joulun aika rento.
Hiljaisuutta kuulostele,
nuku, syö ja nautiskele :)
Kunnossa on silloin kuosi
kun taas alkaa uusi vuosi!

Kutinaa ja polttelua

Eilen sitten pääsin saunan rakentamisessa auttamaan. Tosin mies olis voinut sanoa aiemmin, että tarttee pidempäänkin apua kuin viisi minuuttia. Insinööri siis huuteli alakerrasta ja huuteli mua apuun. Minähän olin just vaihtamassa vaatteita ja puhelimessa tietty samalla (äitin kanssa päivän juorut...). Niin, vaatteiden vaihdon keskellä sitten ravasin yläkerrasta alakertaan ja mulla oli vaan pikkarit ja puolihihainen paita päällä! Ja tossut jalassa joo. 

No, auttaminen sitten kestikin luulemani 5 minuutin sijaan reilu puoli tuntia. Joo, ja mitä tehtiin? Laitettiin niitä villoja sinne saunan kattoon! Voi kääk!!! En edes uskaltanut ehdottaa insinöörille, että menisin vetäsee ne raksaverkkarit jalkaan. Siellä sitten seistä kökötin pikkarit ja paita päällä kaksi keppiä kädessä tukemassa kattovilloja. Ja sehän sitten pölisee ja tarttuu ihoon. Ja sitä oli sitten joka paikassa! Pahiten tietysti naamassa ja tossa käsivarsilla, ja kaulan seudulla. Voi elämä sitä kutinaa ja polttelua!!! Kauhiaa hommaa :(
Eikä voinut heti avustamisen jälkeen mennä suihkuun, kun pieni hiki pinnassa. Piti odottaa hien kuivumista, että sai pyyhkiä pahimmat villahippuset naamasta ja sitten suihkuun. Mun naama oli niin kauhean näköinen eilen illalla, että en kyllä olis lähtenyt mihinkään ihmisten ilmoille, vaikka olisi ollut pakko. Onneksi ei ollut eilen mitään menoa ja rauhassa sitten lepyttelin kasvojani.

Onneksi illalla tuli Greyn Anatomia ja sen parissa oli kiva rentoutua :) Siinä telkkua katsoessa tuli neulottua yksi pipo huomisiin myyjäisiin, mitkä on pelissä. Niin, huomenna on peli-ilta ja kotona vasta ysin jälkeen. *huokaus*. Onneksi seuraava kotipeli on vasta 3 viikon kuluttua! Ai niin, Insinöörillä on huomenna pikkujoulut. Täytyy muistaa etten laita illalla hälytyksiä päälle... Tuskin Insinööri kykenee hälytintä hiljentää kun kotia saapuu :D (vai pitäiskö testata.... ;) )

Viikonloppu

Perjantai meni pelissä ja olikin väsynyt olo sen jälkeen. Vaikka mitään erikoista mun ei tartte niissä enää tehdä, kunhan tulen paikalle pohjakassojen kanssa, istun katsomossa sen pari tuntia ja sitten kassat mukaan.

Lauantai-aamuna oli klo 7 herätys. Aamupalailua puurokattilan ääressä koko perhe ja sitten autoon ja kohti miehen isoäidin kotia. 2 tuntia autossa on puuduttavaa istumista nykyään. Onneksi oli käsityöt mukana, niin sain muutaman jutun viimeisteltyä. Mummun luona on aina kiva käydä. Hänen tekemänsä ruoka on aina niin hyvää. Ja leipomiset! Namskis. Ihana mummu huomasi, että olen hiukan saanut pudotettua painoa. Se on kiva, kun joku huomaa :) Eikä mua haittaa, kun ääneen sanoo :)

Mummun luota mentiin sitten mun sukulaisten luo, pikkuserkun ja hänen perheensä asuu Pispalassa. Siellä oltiin reilu tunti ja olikin kivaa taas nähdä. Sain ihanaista vauvelia sylitellä ja vaatteita vaihtaa. Oijoi <3 Siinä ne mun vauvakuumeet saatiin taas vähäksi aikaa aisoihin. Mutta kyllä tämä pikkuneiti oli sellainen hymytyttö! Eikä vierastanut yhtään! Aivan älyttömän suloinen <3 <3 <3 (joo ei mulla ole vauvakuume...)

Kotimatkalla ei sitten nähnyt mitään käsitöitä tehdä, kun oli jo pimeää. Mie sitten torkuin siinä etupenkillä. Insinööri halusi ajaa mennen tullen. Mulle kyllä sopii oikein hyvin! Aiemmin tykkäsin ajaa autolla, mutta ehkä se kiintiö tuli aikoinaan täyteen, kun kotiäitinä usein ajoin Oulusta kotiseudulle ja takaisin lasten kanssa. Insinööri opiskeli ja oli töissä. Mie sitten reissasin sitä väliä (n 560 km suuntaansa) parikin kertaa kuukaudessa. Siis edestakaisin! Huh! Ja silloisessa autossa ei ollut radiota, joten mie lauloin  ääneen lapsille :D Lastenlauluja, mitä osasin ulkoa. Lapset ovat aina viihtyneet autossa pitkiäkin matkoja. En muista, että ikinä olisi kumpikaan kysynyt, että joko ollaan perillä?!! Pienestä vauvasta alkaen tottuneet autoiluun, niin hyvin ovat tottuneet.

Niin, siinä se lauantai meni. Kyläilyn ja autoilun merkeissä.

Sunnuntaina oltiin kotona ja insinööri jatkoi alakerran vessan tekemistä. Ja siinä ohella teki saunaankin jotain. Saa nähdä, päästäänkö jouluna saunomaan... :)

Sunnuntaina mä sitten siivosin yläkerrassa. Pakkohan se oli, kun lauantaina ei oltu kotona ja villakoirat melkein jo puri nilkoista! Eihän siivoomiseen mennyt kuin n. 2 tuntia. Kävin kaupassa, joka oli huono valinta, kun oli joku joulun avajaiset ja siellä jaettiin joulukasseja. Ihmiset sai siis kotiin lähetettyä kutsua vastaan joulukassin (olikohan 1000 ensimmäistä). Mie nakkasin koko kupongin roskiin, harmi vaan, että unohdin eilen olevan SE päivä. Että sitä ihmistä oli paljon puoli yhden aikaa! Kauppa oli avannut ovet jo klo 11, mutta kassat avattiin klo 12, niin jonot oli mahtavat vielä silloin yhden aikoihin kun mä olin kaupassa. Voi jestas. Miten ihmiset viittii tollasen kämysen joulukassin takia raahautua kauppaan. Siinä kassissa oli pieni suklaarasia (siis sellainen, jossa oli jotain 150 grammaa konvehteja!), pienenpieni tonttu, pahvikotelossa joulu-cd ja joku pieni kahviliinapakkaus tms. Hohhoijaa...

Mutta kaupasta kun selvisin hengissä kotiin, tein ruokaa ja siinä sitten syötiin. Sitten otin päikkärit, koska uni on tärkeää! ;) Ei se loppupäiväkään sen kummemmin mennyt: katsoin uusintana kuorosodan (perjantai-ilta kun meni siel pelissä) ja sen perään melkein heti tulikin tanssii tähtien kanssa. Illan kruunasi vedetään hatusta ja sitten mä olikin valmis yöunille. Hyvin väsytti! Ja nyt täällä töissä... Toivottavasti tää päivä menee nopeasti ohi, sillä työkoneeni on edelleen korjattavana!!!! Lievää stressiä havaittavissa...

Joka tapauksessa mukavaa maanantaita kaikille! Ei tullut lunta meille vieläkään tänne eteläiseen Suomeen :(

Insinöörin vaimona

Joo, ei oo helppoo. En tiedä onko tosiaan niin, että insinöörit on joku oma ihmislajinsa meihin "normaaleihin" verrattuna...?

Kyllä on taas ollut sellaista puhkinaa kotona kuulkaas. Joskus sitä miettii, että mihin sitä itsensä laittoi silloin reilut 17 vuotta sitten, kun tuon siippani kanssa alettiin yhdessä kulkemaan. Tänäkin aamuna pohdin, että onko miehelläni jotain vinksahtanut päässään? Menin suihkuun (jep, suihkuun! pesulle!). Kun tätä hiusta on mulle suotu enemmän kuin tarpeeksi, niin tokihan sitten mielelläni pesen ne kunnolla. No, eihän siihen pesuun kauaa mene. Sitten peset itsesi, ja vaikka pinta-alaa meikäläisellä on enemmän kuin normaalipainoisella ei siihenkään mene kauhean kauaa. No sitten tietysti tossa hiusten pesun jälkeen laitetaan hoitoaineet päähän, ja ne huuhdellaan samalla kuin saippuat kropasta. Eikö mun siippa tule kylppärin ovelle huutamaan, että kauanko oikein aion suihkussa olla? Että asumaanko oon jäämässä sinne. Olin ihan, että TÄH??? Huuhtelin siinä hiuksiani ja mietin, että onko aika mennyt nopeammin kuin luulin. Että oonko jo puoli tuntia lutrannut veden kanssa. Hädissäni siinä sitten suihkuttelin loppuun ja sitten pyyhettä kehiin ja lastalla lattia kuivaksi. Pääsin keittiöön ja katsoin kelloa... 11 MINUUTTIA!!!! Olin suihkussa 11 minuuttia. Tai ehkä 10, koska kuivailin sitä lattiaa ja itseäni. Voi elämän kevät. Siinä alkoi taas insinöörin vaimolla kasvaa ns. tatti otsaan. Voi kiesus.

Noh, eihän tämä suihku-episodi toki tähän päättynyt. Ei toki. Insinööri menee itse vessaan ja sitten alkaa nalkutus (kyllä, miehetkin nalkuttaa. Ainakin insinööri-miehet), että kylppärin lattia on märkä. Ja multa kysyttiin, että kuivaanko lattiaa ollenkaan. Daa!!! Kuivaan! Mutta kymppikertaakymppi-kaakelilattia ei vaan lähde TÄYSIN kuivaksi, vaikka kuinka hinkkaisin sen lastan kanssa sitä. Voi jestas. Tatti taas kasvoi tämän insinöörin vaimon otsassa.

Huh, ei tullut montaa sanaa vaihdettua aamupalan ääressä, saati sitten autossa. Tänään kun on pitkä päivä töissä pelin takia, niin tulin julkisilla töihin ja eikä se tunnetusti helpota yhtään sitä tattia otsassa.

Että tälläinen päivän avaus täällä tällä kertaa...